Vaikeuksien keskellä korostuvat omat vahvuudet ja kehittämisen paikat

 Kohtaamme arjessamme toistuvasti tilanteita, jotka koettelevat psykologista joustavuuttamme ja hyvinvointiamme. Olet varmaankin joskus unohtanut avaimet kotiin, myöhästynyt töistä tai saanut kriittistä palautetta projektistasi? Olet myös saattanut kohdata verrattain vaikeampiakin haasteita, esimerkiksi itse sairastunut tai menettänyt läheisesi. Lisäksi viime vuosien koronaepidemia on koetellut meidän kaikkien jaksamistamme, kun on pitänyt selvitä omasta arjesta muuttuneissa olosuhteissa. Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa mitataan ja tarvitaan resilienssiä.

Resilienssi (engl. resilience) on suomen kieleenkin rantautunut, hieman kömpelö termi, jolle ei suomen kielessä löydy täysin kuvaavaa sanaa. Ilmiönä resilienssi on kuitenkin kaikille varmasti tuttu. Resilienssillä tarkoitetaan niitä henkisiä voimavaroja, jotka vaikuttavat yksilön kykyyn selviytyä ja palautua vastoinkäymisistä omia vahvuuksiaan hyödyntäen. Niinpä resilienssi on erittäin olennainen osa mielenterveyttämme. Resilienttiin henkilöön liitettyjä olennaisia ominaisuuksia ovat sinnikkyys, sitkeys, kyky jaksaa, kestää ja taipua - vaan ei katketa.

Resilienssin vastakohtana taas voidaan pitää avuttomuutta, lamaantumista ja luovuttamista. Nämäkin ovat toki inhimillisiä reaktioita vaikeuksien aallokossa, mutta pitkään jatkuva toimimattomuus vaikeuttaa selviytymistä. Resilienssiin voi liittyä myös luopumista, kun todetaan, ettei jokin asia tai olosuhde vie eteenpäin kohti itselle tärkeää ja merkityksellistä elämää.

Onnellinen ja merkityksellinen elämä ei siis sisällä pelkästään myönteisiä tunteita, onnekkaita sattumuksia ja onnistumisia vaan yhtä oleellisesti hyvään elämään kuuluu myös haastavien tilanteiden kohtaaminen ja niistä selviäminen. Resilienssikään ei silti poista sitä, etteikö asiat voisi satuttaa ja pysäyttää. Resilienssin merkitys piilee kuitenkin siinä, kuinka näistä haastavista tilanteista ja vaikeuksista huolimatta selvitään ja voidaan jatkaa elämää eteenpäin mahdollisimman hyvinvoivana.

Kenenkään ei tarvitse selvitä yksin ja onkin pohdittava, kuinka ympäristön voimavaroista voidaan ammentaa omaan selviämistyöhön ja kuinka varmistetaan, että ympärillä on ihmisiä, joihin turvata. Resilienssistä puhutaan usein myös palautumisena ennalleen. Parhaimmillaan vastoinkäymiset kuitenkin opettavat meille paljon lisää paitsi itsestämme, mutta myös ympäröivästä maailmasta, mikä voi luoda uudenlaisia voimavaroja ja kasvunpaikkoja. Ihminen on monesti kestävämpi kuin uskoisimmekaan, ja jokainen selviytyy vaikeuksista omalla tavallaan. Oman joustavuuden lisäämiseksi on kuitenkin paljon asioita, joita voi tehdä ja pohtia.

Miten omaa resilienssiä voi vahvistaa?

Lapsi oppii resilienssiä aikuisten tavasta toimia. Niinpä lapsi saattaa oppia, että vaikeuksista selvitään ja vastoinkäymisistä huolimatta elämä jatkuu. Aikuisten opettama malli saattaa olla kuitenkin myös toisenlainen. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä kehittää ja lisätä omaa resilienssiä.  

Resilienssin vahvistamisessa olennaista on kyky tunnistaa ja vahvistaa myönteisiä kokemuksia. Myötätunto sekä myönteiset ajatukset ja tunteet lisäävät luottamusta ja toiveikkuutta, jotka auttavat palautumaan vastoinkäymisistä. Hyvä itsetunto taas auttaa uskomaan siihen, ettei ole hankalan tilanteen armoilla vaan voi vaikuttaa asioihin.

Keinoja oman resilienssin vahvistamiseen lukuisia. Alla on esimerkkejä, joilla voit aloittaa jo tänään oman resilienssin kehittämiseksi ja harjoittamiseksi:

·        Huolehdi perusasioista, jotka suojaavat mielenterveyttä: uni, ravinto, liikunta, palautuminen, ihmissuhteet, vapaa-aika ja luovuus.

·        Harjoita itsemyötätuntoa ja opettele armollisuutta. Ne rakentavat emotionaalista tasapainoamme.

·        Tunnista omat arvosi. Mikä on sinulle merkityksellistä ja tärkeää? Mitkä ovat niitä periaatteita, joiden mukaan haluat elää?

·        Pohdi, mitkä asiat tuovat sinulle energiaa, mikä puolestaan vie? Voiko jostain karsia, jotta arki olisi toimivampaa ja mielekkäämpää? Voitko tehdä enemmän jotain, mikä on sinulle tärkeää?

·        Pyydä tai hae rohkeasti apua. Yksin ei tarvitse sinnitellä.

·        Opettele kohtaamaan ja hyväksymään tunteitasi, myös niitä vaikeita! Hyödynnä esimerkiksi mindfulnessia tai kirjallisuutta.

·        Itsetuntemuksen lisääminen: Pysähdy hetkeksi ja pohdi aiemmin kohtaamiasi vaikeita tilanteita. Miten silloin selvisit ja keneltä sait apua? Mitä voimavaroja sinulla silloin oli?