Nuoret kertovat: miksi pahasta olosta on vaikea kertoa vanhemmalle?
Valtaosa nuorista pystyy ainakin jossain määrin jakamaan huolia ja murheitaan vanhempiensa kanssa. Pienemmälle osalle se on kuitenkin hyvin vaikeaa. Doctores klinikka kysyi psyykkisesti oireilevilta nuorilta, miksi he kokevat vaikeaksi kertoa pahasta olosta vanhemmilleen. Näin nuoret itse vastasivat:
Koen etteivät vanhemmat ymmärrä minua - he ovat sanoneet minua laiskaksi, vaikka olen masentunut ja ahdistunut enkä oikeasti jaksa.
En halua huolestuttaa vanhempaa, koska hänellä on omia ongelmia.
Pelkään ettei minua oteta tosissaan.
He mitätöivät ongelmani ja sanovat, että meillähän on kaikki ihan hyvin.
En voi kertoa vanhemmille syömishäiriöajatuksista, koska he huolestuisivat todella paljon ja pakottaisivat minut syömään. He siis luulevat, että syön paljon enemmän kuin oikeasti syön.
En aio kertoa, koska minun vanhempani eivät oikein usko mielenterveysongelmiin. He ovat myös kieltäneet minua aloittamasta mitään lääkehoitoa.
En halua tuottaa vanhemmalle pettymystä.
Vanhempani eivät tiedä, että todella moni minun kavereistani käyttää huumeita. Pelkään etten saisi enää viettää heidän kanssaan aikaa.
Nuoren paha olo voi vanhemmasta tuntua liioitellulta
Nuoren tavalla tai toisella esille tuoma paha olo saattaa vanhemmasta tuntua liioitellulta tai kohtuuttomalta varsinkin siinä tilanteessa, että monet perusasiat ovat elämässä on hyvin. On ruokaa, on hyvä perhe, on muutoin hyvä terveydentila, on kavereita, harrastuksia, koulunkäynti sujuu. Siltikin voi olla paha olla.
Miten voit vanhempana tehdä?
Kannusta nuorta ilmaisemaan tunteita. Näytä siinä esimerkkiä.
Osoita kiinnostusta nuorta kohtaan. Kysele, miten hänen päivänsä on mennyt. Vietä hänen kanssaan aikaa.
Muistuta, että olet olemassa häntä varten ja että haluat kuulla, miltä hänestä tuntuu.
Älä tuomitse vaan kuuntele.
Doctores klinikalla on tarjolla yksilöllistä ja kokonaisvaltaista tukea nuorille, joilla on haasteena masennus, ahdistus, uupumus, adhd tai päihteet.