Kun synnytyksen jälkeinen masennus varjostaa vauvaonnea - hae rohkeasti apua!

Synnytyksestä alkaa perheissä usein varsin onnellinen ajanjakso, kun tutustuminen uuteen, pieneen ihmiseen alkaa. Samalla etenkin äidin keho ja mieli on melkoisessa myllerryksessä ja riski psyykkiselle oireilulle on suuri. Pieni vauva on avuton ja riippuvainen hoivasta, mikä saa vanhemman tuntemaan suunnatonta hellyyttä ja rakkautta sekä suojelunhalua. Samaan aikaan vastuu toisen ihmisen elämästä ja riittämättömyyden tunteet voivat aiheuttaa suurtakin ahdistusta.

Baby blues

Yli puolet (50–80 %) äideistä kokee synnytyksen jälkeistä, luonnollista herkistymistä, baby bluesia. Siihen voi liittyä esimerkiksi lisääntynyttä itkuherkkyyttä, uniongelmia ja ylivirittyneisyyttä. Mieli usein tasaantuu sen myötä, kun uudenlainen arki pienen ihmisen kanssa alkaa sujua ja tutut rutiinit muodostua. Baby blues tulee tyypillisesti muutaman päivän kuluessa synnytyksestä ja hiljalleen väistyy parin viikon kuluessa. Joskus herkistyminen voi kuitenkin kääntyä masennukseksi.

Synnytyksen jälkeinen masennus

Synnytyksen jälkeinen masennus on hyvin yleinen, lapsivuodeaikaan liittyvä terveysongelma, johon sairastuu jopa 10–20 % kaikista synnyttäneistä naisista. Lapsivuodeajaksi kutsutaan sitä aikaa, jossa naisen keho hiljalleen palautuu synnytystä edeltävään tilaan ja joka kestää tavallisesti 6–12 viikkoa. Hyvin pieni osa synnyttäneistä äideistä voi sairastua myös synnytyksen jälkeiseen psykoosiin (lapsivuodepsykoosi), joka alkaa yleensä noin kahden viikon sisällä synnytyksestä. Sen oireet voivat ilmetä ääniharhoina tai harhakuvitelmina, sekavuutena sekä vaikeutena saada kontaktia siitä kärsivään henkilöön. Lapsivuodepsykoosi on aina vakava tila ja sairastunut saattaa tarvita sairaalahoitoa.

Raskausaika, synnytys ja imetyksen aloittaminen vaikuttavat voimakkaasti ja nopeasti naisen hormonitoimintaan. Mielialan muutokset ovat siis tavallisia synnytyksen jälkeen. On tavallista tuntea itsensä väsyneeksi ja jopa onnettomaksi, kun mieli on herkistynyt synnytyksen myötä. Syytä siihen, miksi joku sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen, ei tarkkaan tiedetä, mutta hormonivaihtelulla on tutkittu olevan siihen yhteyttä. Lisäksi riskiä sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen voivat lisätä muun muassa aiemmin sairastettu masennus, traumaattinen synnytys ja uuden pienokaisen mukanaan tuoma elämänmuutos tai henkilökohtainen kehityskriisi.

Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito

Synnytyksen jälkeistä masennusta hoidetaan tavallisesti keskusteluavulla, lääkityksellä tai näiden yhdistelmällä. Erityisesti lääkityksen ja keskustelun yhdistelmä on todettu tehokkaaksi hoitomuodoksi myös synnytyksen jälkeisen masennuksen hoidossa, mutta jo pelkkä asiasta keskusteleminen voi auttaa. On hyvä ymmärtää, että sairastuminen tai avun hakeminen eivät ole esteenä hyvän äitiyden saavuttamiselle.

Milloin tarvitset apua masennukseen tai ahdistukseen?

 Ammattilaisen puoleen kannattaa kääntyä, jos synnytyksen jälkeen kärsit seuraavista oireista:  

  • Tavallista voimakkaampi väsymys tai uupumus, johon uni ei auta

  • Vähentynyt mielihyvän saaminen asioista

  • Toimintakyvyn lasku ja kokemus siitä, ettet jaksaa hoitaa lasta tai huolehtia itsestäsi

  • Nukahtamis- ja univaikeudet

  • Muiden ihmisten tapaaminen tuntuu vaikealta

  • Muutokset ruokahalussa, joko vähentynyt tai lisääntynyt ruokahalu

  • Syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet

  • Voimakkaat ahdistuksen, vihan tai hädän tunteet

  • Ylihuolehtivuus lapsesta, esim. syömisen, juomisen ja hengittämisen tarkkailu

  • Pelkäät vahingoittavasi lastasi tai itseäsi

  • Oireilu ei helpota tai pahenee päivä päivältä

Ota yhteyttä Doctores klinikalle saadaksesi apua synnytyksen jälkeiseen psyykkiseen oireiluun. Meillä on tarjolla etäpalveluna:

  • erikoislääkärin arvio ja hoitosuunnitelma

  • psyykkinen tuki, keskusteluapu

  • lääkehoito esimerkiksi mielialaan, ahdistukseen tai unen tueksi

  • tasavirtastimulaatio masennukseen

Edellinen
Edellinen

4 vinkkiä vanhemmalle, miten rakentaa keskusteluyhteyttä nuoren kanssa hänen hyvinvoinnistaan.

Seuraava
Seuraava

Toipumistarina - posttraumaattinen stressihäiriö